Moikka !
Toista viikkoa viedaan jo pitkalla.
Takana viikon eka koulupaiva, joka piti sisallaan saksaa ja historiaa.
Saksan tunnilla, joka ei siis oo ihan alottelijoille, huomasin olevani ehka vahan ruosteessa.
En tajunnu mitaan !
Mut uskottelen itelleni, et kyl se siita taas lahtee ku saan asiat muistuun mieleeni.
Ja professoriki sano, et tuun kylla parjaamaan.
Oon lukenu saksaa enemma ku muut, mut toisilla ekasta kurssista on aikaa nelja kuukautta, mulla vikasta kurssista aikaa kaheksan vuotta.
Mut onneks sia on muutki vaha ymmallaa, etten oo ainoo !
Ja onneks kurssiin kuuluu laboratory - osio, 30 tuntia, jossa siis suoritetaa tehtavia koneella seka kotitehtavat, jotka molemmat vaikuttaa
20 % verran arvosanaan, joten enkoha sen lapase kuitenki. :>
Historia taas on asia eriksee.
Joukossa on aina valissa sanoja, mita en ymmarra, mut opettaja onneks selittaa asiat niin hyvin, et menee jakeluu mullaki.
Lisaks taa opettaja on hulu hyva tyyppi !
En vaan paase siita yli.
Huomenna alkaa uus kurssi, jossa puhutaan eri maiden kulttuureista, ja sita vetaa sama proffa ku saksan kurssia.
Seki kuulostaa mielenkiintoselta, ja ehka myos helpolta arvosanalta.
Lets see !
Huomenna on myos kiinaa, jossa onneks mun ystavani Yangyang on valmis mua auttamaan. :>
Mulla on niin kova halu oppii sita kielta, jote eikoha siita hyva tuu.
Lisaks kiinan professori on niin ihana, hymylevainen nainen, ja lupas meille via jtn kiinalaista ruokaaki teha.
Aika on menny taas tosi nopee.
Lauantaina oltiin Florencen ostoskeskuksessa, mika oli toooosi pieni.
Mut oli niin hyvaa meksikolaista ruokaa tarjolla, et kay !
Sit kaytiin myos USA : n suurimmissa marketeissa, Targetissa a Wal Martissa.
Vaha niinku Prisma ja Citymarket. :D
Sit vaan hengailtii loppu viikonloppu pihalla ja Brendan ja Raen huoneessa.
Mukavaa.
Huomattiin, et viikonloppusin kampuksella on melko vahan vakee.
Moni ilmeisesti lahtee aina kotiinsa.
Mut kay mulle, koska mun kamppiski lahtee aina ja se tietaa sita, et saan ainaki aina viikonlopun olla yksinani.
Joskus sita vaan haluu olla edes hetken yksin. :>
Huomenna meen ostaa lennot Nykiin, jonne lahen siis 23.11 ja takas kampukselle palaan 28.11.
Ollaan suunniteltu myos matkaa Birminghamiin, joka on siis vaha niinku Alabaman osavaltion paakaupunki, ja myos mun kamun Raen kotikaupunki.
Ja ehdottomasti myos Atlanta kutsuu pian !
Ainakaan viela ei oo tullu mtn suurempia ongelmia eteen, ja en usko et tuleekaa, ainakaa mtn sellasta, mita ei ois helppo selvittaa.
Ihmiset onneks puhuu englantia ja asiat hoituu melko helposti.
Ainaki pankkitili ja puhelinliittyma oli helppo saada.
Niijuu, toi otsikko.
Mun ns. neuvonantaja, joka autto kurssien kanssa, kysy multa et tiedanko mita koripallo.
Hanen kollegansa siina sitte vaha hanelle nauro, ja kerroin pelanneeni korista sellaset 17 vuotta nyt.
Pitaa just koittaa paikantaa noi koristytot, nii jos paasis vaha koskee palloo ja heittelee, olis mahtavaa.
Ei sitte tartte iha surkee olla tammikuus ku palaa oman joukkueen pariin. :>
Mut tama taas talta eraa.
Kirjottelen taas pian.
Laura
maanantai 30. elokuuta 2010
torstai 26. elokuuta 2010
Suomalaisen paassa Amerikkalainen unelma !
Pahottelut, etten pysty laittaa pilkkuja aan ja oon paalle. Tehka parhaanne, jottei se hairitte !
.
Taalla sita siis vihdoin ollaan, rapakon toisella puolella piiiitkan odotuksen jalkeen.
Matkaan lahdin 21.08.2010, n. klo 05.30 rakkaasta kotipihastani Villenpelto 3 : sta mamin kanssa. :>
Matkan varrella sattui monia kaanteita.
Humppilan jalkeen tielle pompsahti pari peuraa, jotka onneks kumminkin huomasin, matka ois voinu loppuu muuten siihen.
Tatakin suurempi ongelma ilmeni lentokentalla : mua ei ollu lainkaa jarjestelmassa.
Hmmm, mitas sitte, musta tuntuu et aina ku oon lahossa matkalle, on jtn ongelmia.
Noh, lentokentan tati kuitenkin loysi mut ja saatiin lippuasiat kuntoon.
Vaikka Jaanaki tuli viela kentalle moikkaa, halatessani hanta ei vielakaa tuntunu kovin haikeelta lahtee.
Noh, haikeus oli vasta edessa.
Kun soin viimeista ruisleipaa neljaa kuukauteen kentan kahvilassa, soitin isalle.
Samalla alko tulva, kyyneltulva, joka loppu oikeestaan kunnolla vasta koneessa ku sain nukuttua.
Aitin hyvasteleminen ei ollu mukavaa !
Valipysakkeja matkalla mulla oli pari, yks heti Damissa ja toinen Atlantassa.
Damin vaihto oli supernopee, ja melkei ois voinu jopa tulla kiire.
Onneks loysin yhen suomalaisen tyton ja etittii sit yhessa lahtoportti.
Kentalla sattu myos niinki hassu juttu, et joku juoppo alkaa kahmii jtn tyttoa ja han ei sit kai paassy lennolle kohti Atlantaa.
Mut aijalla oli kylla pokkaa, koska tyton poikaystava istu toisella puolella.:D
Lento Atlantaan oli pitka ja hikinen.
Lentokoneessa on AINA huono nukkua, sano kuka mita tahansa.
Ruoka oli silti yllattavan hyvaa, joten siita pisteet Hollantilaisille !
Ennen pitkaa kuitenki saavuin Atlantaan ja kuinka mukavaa oli huomata, etta lento viimeiseen maaranpaahani Muscle Shoalsiin oli myohassa vahintaan tunnin.
Aika kuitenkin meni nopeesti kentalla, ja ennen ku huomasinkaa, olin pienen pienella, jopa Porin lentokenttaa pienemmalla kentalla.
Kuumuus iski silmille heti, vaikka kello oli taalla paikallista aikaa jo yheksan illalla, nii lampoa oli silti joku plus 35, huh.
Kentalla piti odottaa Ralph, mutta sia ei sitten ollukkaa ketaan.
Onneks sia oli muitakin samaan kouluun tulijoita.
Muutama kiinalainen tytto ja poitsu Nigeriasta, joiden kanssa oon taalla koulullaki hyvaa pataa.
Loppujen lopuks kv - ihminen Joy Mallard tuli meita hakemaan, ja paastiin hosteliin yoks nukkuu kovan myrskyn puhkuessa ulkona.
Nyt on sitte tullu oltua viis paivaa kampuksella.
On ollu hyvia hetkia, ja huonoja, mut onneks enimmakseen niita hyvia.
Itse asiassa just tunti sitten tulin jostain ihme juhlista, missa jaettiin ihan kaikkee ilmaseks, mukaan tarttu kolme paitaa ja masu taynna ruokaa.
Kampus on todella kaunis, ihanaa puistoa ja kauniita rakennuksia, joten kuvattavaa loytyy.
Luennot on tahan mennessa ollu jees, vaikka joudun taas pudottamaan yhen kurssin.
Nailla nakymin mun loppuvuoden kurssit tulee olee > saksa, kiina, Amerikan historia ja taidekurssi.
Mun taytyy olla 12 credit hourin verran koulussa viikottain, jotta saan olla laillisesti maassa.
Taalla on ollu kaikki just niin jenkkia ku oon kuvitellu.
Ja mulle on sattunu kaikkia ihan samoja juttuja ku Rorylleki Yalessa.
Kaikkihan tietaa sarjan Gilmoren Tytot. <3
Ruokala on hullu paikka, sia on nelja eri linjastoa, missa kaikissa eri ruoka.
Yhdessa salaattibaari, toisessa mies tekee sulle sandwicheja, wrappeja, mita haluatkin, ja on muute niiiiiin hyvia.
Kolmannessa on vahan niinku kotiruokasektori, mika ei oo ihan niin maittavaa, mut menee sillon tallon.
Kasvikset taalla on outoja, ei niinku kotona !
Ja neljannessa linjastossa on perus jenkkiruoka, burgereita, ranuja, pizzaa, ties mita.
Lisaks aina on jalkkariks kakkua, bananasplittia sun muuta, ja luonnollisestihan ruokalassa on myos oma pehmiskone !
Hauskaa on myos se, etta juoma - automaateista loytyy IHAN kaikkee : cola, cola light, cola zero, cola cherry, sprite, fanta, gatorade, mountain dew, joku energiajuomajuttu ja joku outo limu.
Kaupunki missa asustelen on pieni, nimeltaan Florence.
Se on just niinku mun historian ope sano : Florence never sleeps, nooooot, Florenc never wakes up !
Mut taalla oppii ainaki nakee mita on perusjenkkien elama !
Vaikka oon saanu paljon kavereita taalta jo, ja tuntemattomat tulee puhuu ku on niin siistia, etta on Suomesta, niin ikava on kylla kaikkia kotona. <3
Mut naa nelja kuukautta menee niin nopee.
Toivottavasti teki ikavoitte mua !
- Laura
P.S. Mun Kiinan kurssila on yks tytto, joka sano, etta sen kamulla on pakkomielle Suomesta.
On varmaa mukava tavata hanet.
.
Taalla sita siis vihdoin ollaan, rapakon toisella puolella piiiitkan odotuksen jalkeen.
Matkaan lahdin 21.08.2010, n. klo 05.30 rakkaasta kotipihastani Villenpelto 3 : sta mamin kanssa. :>
Matkan varrella sattui monia kaanteita.
Humppilan jalkeen tielle pompsahti pari peuraa, jotka onneks kumminkin huomasin, matka ois voinu loppuu muuten siihen.
Tatakin suurempi ongelma ilmeni lentokentalla : mua ei ollu lainkaa jarjestelmassa.
Hmmm, mitas sitte, musta tuntuu et aina ku oon lahossa matkalle, on jtn ongelmia.
Noh, lentokentan tati kuitenkin loysi mut ja saatiin lippuasiat kuntoon.
Vaikka Jaanaki tuli viela kentalle moikkaa, halatessani hanta ei vielakaa tuntunu kovin haikeelta lahtee.
Noh, haikeus oli vasta edessa.
Kun soin viimeista ruisleipaa neljaa kuukauteen kentan kahvilassa, soitin isalle.
Samalla alko tulva, kyyneltulva, joka loppu oikeestaan kunnolla vasta koneessa ku sain nukuttua.
Aitin hyvasteleminen ei ollu mukavaa !
Valipysakkeja matkalla mulla oli pari, yks heti Damissa ja toinen Atlantassa.
Damin vaihto oli supernopee, ja melkei ois voinu jopa tulla kiire.
Onneks loysin yhen suomalaisen tyton ja etittii sit yhessa lahtoportti.
Kentalla sattu myos niinki hassu juttu, et joku juoppo alkaa kahmii jtn tyttoa ja han ei sit kai paassy lennolle kohti Atlantaa.
Mut aijalla oli kylla pokkaa, koska tyton poikaystava istu toisella puolella.:D
Lento Atlantaan oli pitka ja hikinen.
Lentokoneessa on AINA huono nukkua, sano kuka mita tahansa.
Ruoka oli silti yllattavan hyvaa, joten siita pisteet Hollantilaisille !
Ennen pitkaa kuitenki saavuin Atlantaan ja kuinka mukavaa oli huomata, etta lento viimeiseen maaranpaahani Muscle Shoalsiin oli myohassa vahintaan tunnin.
Aika kuitenkin meni nopeesti kentalla, ja ennen ku huomasinkaa, olin pienen pienella, jopa Porin lentokenttaa pienemmalla kentalla.
Kuumuus iski silmille heti, vaikka kello oli taalla paikallista aikaa jo yheksan illalla, nii lampoa oli silti joku plus 35, huh.
Kentalla piti odottaa Ralph, mutta sia ei sitten ollukkaa ketaan.
Onneks sia oli muitakin samaan kouluun tulijoita.
Muutama kiinalainen tytto ja poitsu Nigeriasta, joiden kanssa oon taalla koulullaki hyvaa pataa.
Loppujen lopuks kv - ihminen Joy Mallard tuli meita hakemaan, ja paastiin hosteliin yoks nukkuu kovan myrskyn puhkuessa ulkona.
Nyt on sitte tullu oltua viis paivaa kampuksella.
On ollu hyvia hetkia, ja huonoja, mut onneks enimmakseen niita hyvia.
Itse asiassa just tunti sitten tulin jostain ihme juhlista, missa jaettiin ihan kaikkee ilmaseks, mukaan tarttu kolme paitaa ja masu taynna ruokaa.
Kampus on todella kaunis, ihanaa puistoa ja kauniita rakennuksia, joten kuvattavaa loytyy.
Luennot on tahan mennessa ollu jees, vaikka joudun taas pudottamaan yhen kurssin.
Nailla nakymin mun loppuvuoden kurssit tulee olee > saksa, kiina, Amerikan historia ja taidekurssi.
Mun taytyy olla 12 credit hourin verran koulussa viikottain, jotta saan olla laillisesti maassa.
Taalla on ollu kaikki just niin jenkkia ku oon kuvitellu.
Ja mulle on sattunu kaikkia ihan samoja juttuja ku Rorylleki Yalessa.
Kaikkihan tietaa sarjan Gilmoren Tytot. <3
Ruokala on hullu paikka, sia on nelja eri linjastoa, missa kaikissa eri ruoka.
Yhdessa salaattibaari, toisessa mies tekee sulle sandwicheja, wrappeja, mita haluatkin, ja on muute niiiiiin hyvia.
Kolmannessa on vahan niinku kotiruokasektori, mika ei oo ihan niin maittavaa, mut menee sillon tallon.
Kasvikset taalla on outoja, ei niinku kotona !
Ja neljannessa linjastossa on perus jenkkiruoka, burgereita, ranuja, pizzaa, ties mita.
Lisaks aina on jalkkariks kakkua, bananasplittia sun muuta, ja luonnollisestihan ruokalassa on myos oma pehmiskone !
Hauskaa on myos se, etta juoma - automaateista loytyy IHAN kaikkee : cola, cola light, cola zero, cola cherry, sprite, fanta, gatorade, mountain dew, joku energiajuomajuttu ja joku outo limu.
Kaupunki missa asustelen on pieni, nimeltaan Florence.
Se on just niinku mun historian ope sano : Florence never sleeps, nooooot, Florenc never wakes up !
Mut taalla oppii ainaki nakee mita on perusjenkkien elama !
Vaikka oon saanu paljon kavereita taalta jo, ja tuntemattomat tulee puhuu ku on niin siistia, etta on Suomesta, niin ikava on kylla kaikkia kotona. <3
Mut naa nelja kuukautta menee niin nopee.
Toivottavasti teki ikavoitte mua !
- Laura
P.S. Mun Kiinan kurssila on yks tytto, joka sano, etta sen kamulla on pakkomielle Suomesta.
On varmaa mukava tavata hanet.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)