Hui olkoo, alkaa itteeki pelottaa, hei vikoja viikkoja viedää.
Melkeinpä jo haistan joulun tuoksun kotikeittiössä ! :>
viime viikko oli mahtava.
Sain nähä porukat ja tietty pitkäaikaisen rakastajani, New York Cityn. <3
Viikon aikana oli tarkotus näyttää mahdollisimman paljon saarta porukoille, ja melko hyvin siinä kai onnistuinki.
Porukat saapu mua ennempää Cityyn ja ite olin hostellilla maanantaiyönä 22.11 puolen yön maissa.
Eipä siinä sitte muutaku halaukset vaihdettiin ja mentiin nukkumaan.
Ekana päivänä, joka oli siis tiistai 23.11 lähettiin kiertelee ja kaartelee.
Käytiin tietty katsastamassa Century 21 : n tarjonta heti kättelyssä.
Century 21 on liike, jossa myydään merkkikamaa suhteettoman halvalla.
Idea tietty on siinä, et tavarat on vähä mennyttä muotia, mutta Suomessa tottakai nykyaikaa. :>
Ja kaupassa saa tonkimalla tonkia, jos haluaa huippulöytöjä tehdä !
Itelle matkaan tarttu Marc Jacobsin korvikset x 2, mihin oon erittäin tyytyväinen.
Päivän aikana katteltiin paikkoja, ja tilaisuuden tullessa poikettiin kauppaan sisälle kattomaan New Yorkin muotia.
Iltakävelyllä käytiin vielä Central Parkin kauniissa maisemissa.
Central Park on paikka, mihin Nykiläiset lähtee viettämään vapaa-päivään tai vaan vapaata hetkeään.
Se on saaren ainoa paikka, missä on ees vähän rauhallisuuden tunnetta.
ite tykkää puistosta kovasti, se on kaunis paikka missä riittää katteltavaa.
Ja saattaapa siellä ihan julkkiksiaki päästä näkee. ;>
Seuraavana päivänä, keskiviikkona, herättiin ajoissa ja lähdetiin kohti bussiasemaa.
Metrolla kulku luonnistuu itseltäni jo suhteellisen hyvin, kun kolmatta kertaa sai kunnian olla Nykissä.
Bussiasemalla tietty vähäosainen mies lähti meitä auttamaan laiturin paikantamisessa, ja hänelle sitte jouduttiin vähän ruokarahaa antamaan.
Itteäni vähän välillä ärsyttää, ku ne väkisin tuppaa sen apunsa kas vaikka itekki vois paikan ettiä ilman suurempia murheita.
Noh, ehkäpä tehtiin edes hänelle iloinen mieli.
Päivä oli itellenikin melko jännittävä, suuntasimme Woodbury Outlettiin.
Paikka oli minullekin täysin uusi.
Outletti sijaitsee noin tunnin ajomatkan päässä saarelta ja se sisältää yli 200 merkkiliikettä edullisin alehinnoin.
Kyllähän sieltä sitte kaikki löysi jotain ostettavaa ja ilosin mielin palattiin takaisin Manhattanille ! ;>
Pidän ton tyylisistä paikoista.
Woodbury Outlet muistutti mua vähän Tukholman Quality Outletista, mutta oli toki hitosti suurempi.
Mut on kiva, ku kaupat on vieri vieressä, eikä tarvii montaa mailia talsia, et pääsee käymään parissa liikkeessä.
Hostellille palattiinkin niin myöhään, et oli aika vaan syödä vähän jotain ja mennä nukkumaan.
Torstaina 24.11 USA vietti Kiitospäivää.
Aamusti lähdimme kaupungille seuraamaan Macy'sin Thanksgiving Paraatia.
Saatoimme huomata, että liikkeellä oli myös muitakin ihmisiä.
Kiitospäivä tai oikeastaan koko Kiitospäivä viikko taitaa olla suosituin viikko turisteille lähteä New Yorkiin.
Näimme kumminkin kaikenlaisia hahmoja ilmassa hilluen ja paljon iloisia lapsia ! :>
Ilma oli kuitenkin kylmä, ja lähdimme poikkeemaan hostellilla hieman lämmittelemässä.
Iltasella vain söimme hyvin ja menimme nukkumaan. :>
Perjantaiaamusti herätessäni aloin jo suremaan, kuinka vähän aikaa olisi enää jäljellä maailman parhaassa kaupungissa.
päivän suunnitelmana oli kuitenkin shopata ja harrastaa kulttuuria.
Itsellenihän shoppaaminen ei ole ikinä ollut minkäänlainen ongelma, tai siis, että löydän kyllä aina ostettavaa, joten ehkä se sit on sinänsä ongelma. :D
Ilokseni sain kuitenki huomata, että äiti ja isäki löysi ostettavaa, koska yleensähän ne ei osta yhtään mitään !
Ostosten jälkeen raahasimme kassit hostellille, otimme pienet nokoset jonka jälkeen suuntasimme Metropolitan Museoon.
Museon on ns. perusmuseo, jossa on erilaisia näyttelyitä niin muinaisen Rooman ajalta kuin nykyajaltakin.
Kierros oli mukava, ja jaloissa alkoi jo vähän painamaan joten lähdimme hostellille nukkumaan T.G.I. Friday'sin kautta !
Lauantai oli viimeinen päivä porukoille saarella.
Teimme vielä vähän ostoksia, kävimme katsomassa nähtävyyksiä ja löysimme ihanat Bryant Parkin joulumarkkinat.
New Yorkin ilma oli sopivan kirpakka, joka toi mukavasti joulumielen pintaan ! :>
Sunnuntaina oli aikaa vain käväistä Brooklynin sillalla, joka sattuikin olemaan aivan hostellimme vieressä.
Söimme vähän aamupalaa, jonka jälkeen saatoin porukat taksille, jolla he lähtivät kohti John F. Kennedyn lentokenttää.
Vähän oli haikee fiilis taas hyvästellä porukat, ja taisin illan aikana jopa pari kyyneltäkin tirauttaa.
Olis vaan ollu mukavaa jo lähtee kotio, koska täällä koululla mua odotti ainoastaan lopputentit eli hirvee urakka. :E
Reissu oli mielestäni silti erittäin onnistunut.
Viikon aikana porukat ehti näkemään paljon, Times Square, Brookly Bridge, Macy's, Empire State Bulding, Flat Iron Building, Central Park, Strawberry Fields ja mitä vielä.
Paljon jäi silti nähtävää seuraavaankin kertaan.
tuntuu, että vaikka New Yorkissa kävisi kuinka monta kertaa, aina ne keksivät jotain uutta.
Seuraavaa reissua olen silti jo suunnittelemassa ! :>
Nyt onkin enää jäljellä kova uurastaminen lopputenttien kanssa, ja työtä todellakin riittää.
Koitan kuitenkin selvitä kunnialla, ettei kotikoulussa opettajien tarvisi hävetä. :P
Jäljellä on enää 12 päivää USA : n Dixiessä, ja olo on haikea.
Oon saanu paljon ystäviä, joiden kanssa aion pitää yhteyttä elämäni loppuun saakka.
Toivottavasti saan myös mahdollisuuden vierailla kaikkien luona jossain vaiheessa elämääni.
On mukava tietää, että ainakin täällä USA : ssa, Israelissa, Marokkossa, Kiinassa, Kosovossa, Japanissa ja Belgiassa on aina yöpaikka mua varten. :>
torstai 2. joulukuuta 2010
tiistai 16. marraskuuta 2010
Jos meinki iskä alkais jotain lammasta takapihalla lahtaamaan !
Taas on yks viikko eletty, ja nyt alkaa tajuumaan et takasin kotio pitäis palailla ihan tuos tuokios.
Oon alkanu elää täällä viimistä kuukauttani, ja jotenki tuntuu tosi hyvältä !
Johtuu varmaa siitä, et pian pääsee Nykiin, näkee porukat ja sit pääsee kotio viettää joulua rakkaiden ihmisten kas. :>
Syksy on ollu nopee, ehkä vähn turhanki nopee.
Paljon oon nähny ja paljon oon oppinu, syksyn kohokohtana oon ehkä pitäny sitä et Disneyn Pocahontas onki täyttä potaskaa !
Ootan innolla tulevaa kevättä, koska se tuskin tulee jäämään tän reissun jalkoihin, ainakaan kovin pahasti.
Viime viikko oli taas kerran kiireinen, aina tuntuu et ois kauheesti asioita hoidettavana, vaik munha pitäis lomailla täällä !
Mut sitä se on, ku oon kiltti suomalainen nii en voi kieltäytyä mistään hommista.
Ja viime viikolla oli jopa historian testi, mikä meni täysin penkin alle.
Viikon kohokohta oli ehottomasti viikonloppu.
Päätettii kamujen kas lähtee Afrikkalaisten opiskelijoiden järjestön järjestämällä matkalla.
Suurimpana puoleensa vetäjänä siinä varmaankin toimi fakta, että retki oli ilmanen, ainoastaan masu piti ruokkia omasta pussista, ja sehän ei täällä maksa juurikaan mitään.
Matkaan lähdettiin lauantaiaamuna klo 07.00.
Voitte kuvitella kuinka väsyny porukka oli !
Koko matka Birminghamiin meni oikeestaan nukkuessa, matkan pituus oli joku kolmisen tuntia eli joku 250 km, vähä ku kotoo Helsinkiin !
Saavuttiin ekana ( harhaanajojen jälkeen, on käsittämätöntä ettei näillä oo busseissa naveja ) Vulcan Parkiin.
Se sijaitsi korkeella nyppylän huipulla, ja sieltä oli tosi kauniit näkymät, nähtiin oikeestaan koko Birmingham !
Oli vaan vähä kurjaa, ettei meillä ollu mtn opasta nii ei oikeen saatu siitä paljon mitään irti.
Puiston keskellä kuitenkin kökötti mies pitäen kättään ylhäällä ja puisto oli kai muistomerkkinä metalliteollisuudelle.
jatkoimme matkaa ja selvisi, että loppupäivä olisi vapaata.
Suuntasimme ekana isoon ostoskeskukseen, jossa söimme ja sain jopa ostettua oikeeta suklaata, tosin, Godivan suklaa on täällä hemmetin kallista mut voin kertoo, et oli se sen arvosta.
Lounaan kruunasi tietysti McDonalds.
Olin siis viettäny päivälleen kolme kuukautta Jenkeissä ennen ku ekan kerran söin Mäkissä, mahtaako olla joku enkka ?
Täällä ei vaan oo Mäkkiä missään lähellä, ja ku oon pois täältä päässy nii oon aina halunnu syödä kunnon ruokaa jossain kunnon raflassa. :>
ostokset saatiin kumminkin tehtyä, ja lähdimme kohti hotellia.
Normaalisti tälläsillä reissuilla jotka on ilmasia, olettaa, et hotelli on joku ihan hirvee paikka.
Tällä kertaa asia oli toisin !
Hotelli oli aivan ihana, uima-altaat ja kaikki, tosin oli vähän kylmä ilma käydäkseen uimassa.
Sänky tuntu mukavan pehmeeltä verrattuna kampuksen sata vuotta vanhoihin patjoihin ja jopa teeveestä tuntu tulevan parempia ohjelmia.
Illalla kävimme illallisella, ja tarkoitus oli myös lähteä käymään kaupungilla mutta kaikki oli kumminkin niin väsyneitä, että päätettiin vaan hengata hotlalla.
Sunnuntaina syötiin ihana ja täyttävä aamiainen ja lähdettiin kohti Birminghamin ylpeyttä.
Civil Rights Institutea.
Kyseinen instituutti on jopa valittu joissain arvosteluissa kerhoon " One of the Museums You need to visit in USA ".
Museo siis kertoi sisällissodasta ja mustien asemasta.
Siellä saatiin nähdä, mitä rotusyrjintä on pahimmillaan.
Mustilla oli aikoinaan omat paikat bussissa, omat vesiautomaatit ja jopa luokkahuoneet oli ihan eri tasoa.
Välillä tuntu, että pitäis pyydellä jokaselta tummaihoselta ihmiseltä anteeks kaikkia niitä kauheuksia, mitä valkonen ihminen on tehny.
Museo pisti taas kerran järkeilemään asioita, ja jopa epäilemään, et onko asiat oikeesti ollu noin huonosti.
Kierros oli opettava, ja erittäin mielenkiintoinen.
Museon jälkeen lähdimme kotia kohti.
Kaikki olivat väsyneitä mutta silti ilosia.
Oli mukava tutustua paremmin Marokkolaisiin poikiin, koska tämän reissun tein ilman parhaimpia ystäviäni täällä.
Oon huomannu, et Marokolla ja Suomella on melko samanlainen huumorintaju !
Oli kyllä hauskaa.
Tosin, illallisella meinas mennä ruokahalu ku pojat ja Amany ( tyttö Israelista ) kerto miten he juhlii yhtä rukouspäiväänsä Eid : a.
Jokasessa perheessä uhrataan lammas.
Tapa millä se tehdään vähän ihmetytti.
Perheen isä vain viiltää lampaan kurkun auki ja antaa eläimen kuolla verenhukkaan.
Tämähän on tietty täysin outoa meille.
Jotenkin takana on silti hieno tarina koska lampaan lihasta 60% perheen tulee lahjoittaa köyhille, loput 40% saa pitää itse.
Ois se silti vaan outoa, jos meinki iskä alkais jotain lammasta takapihalla lahtaamaan ! :D
Muttamutta, nyt on taas uusi viikko ja uudet kujeet.
Toiv ehtisin sunnuntaina kirjottamaan uuden tarinan, sillä maanantaina lähden kohti konkreettista viidakkoa, New Yorkia. :>
Arrivederci !
Oon alkanu elää täällä viimistä kuukauttani, ja jotenki tuntuu tosi hyvältä !
Johtuu varmaa siitä, et pian pääsee Nykiin, näkee porukat ja sit pääsee kotio viettää joulua rakkaiden ihmisten kas. :>
Syksy on ollu nopee, ehkä vähn turhanki nopee.
Paljon oon nähny ja paljon oon oppinu, syksyn kohokohtana oon ehkä pitäny sitä et Disneyn Pocahontas onki täyttä potaskaa !
Ootan innolla tulevaa kevättä, koska se tuskin tulee jäämään tän reissun jalkoihin, ainakaan kovin pahasti.
Viime viikko oli taas kerran kiireinen, aina tuntuu et ois kauheesti asioita hoidettavana, vaik munha pitäis lomailla täällä !
Mut sitä se on, ku oon kiltti suomalainen nii en voi kieltäytyä mistään hommista.
Ja viime viikolla oli jopa historian testi, mikä meni täysin penkin alle.
Viikon kohokohta oli ehottomasti viikonloppu.
Päätettii kamujen kas lähtee Afrikkalaisten opiskelijoiden järjestön järjestämällä matkalla.
Suurimpana puoleensa vetäjänä siinä varmaankin toimi fakta, että retki oli ilmanen, ainoastaan masu piti ruokkia omasta pussista, ja sehän ei täällä maksa juurikaan mitään.
Matkaan lähdettiin lauantaiaamuna klo 07.00.
Voitte kuvitella kuinka väsyny porukka oli !
Koko matka Birminghamiin meni oikeestaan nukkuessa, matkan pituus oli joku kolmisen tuntia eli joku 250 km, vähä ku kotoo Helsinkiin !
Saavuttiin ekana ( harhaanajojen jälkeen, on käsittämätöntä ettei näillä oo busseissa naveja ) Vulcan Parkiin.
Se sijaitsi korkeella nyppylän huipulla, ja sieltä oli tosi kauniit näkymät, nähtiin oikeestaan koko Birmingham !
Oli vaan vähä kurjaa, ettei meillä ollu mtn opasta nii ei oikeen saatu siitä paljon mitään irti.
Puiston keskellä kuitenkin kökötti mies pitäen kättään ylhäällä ja puisto oli kai muistomerkkinä metalliteollisuudelle.
jatkoimme matkaa ja selvisi, että loppupäivä olisi vapaata.
Suuntasimme ekana isoon ostoskeskukseen, jossa söimme ja sain jopa ostettua oikeeta suklaata, tosin, Godivan suklaa on täällä hemmetin kallista mut voin kertoo, et oli se sen arvosta.
Lounaan kruunasi tietysti McDonalds.
Olin siis viettäny päivälleen kolme kuukautta Jenkeissä ennen ku ekan kerran söin Mäkissä, mahtaako olla joku enkka ?
Täällä ei vaan oo Mäkkiä missään lähellä, ja ku oon pois täältä päässy nii oon aina halunnu syödä kunnon ruokaa jossain kunnon raflassa. :>
ostokset saatiin kumminkin tehtyä, ja lähdimme kohti hotellia.
Normaalisti tälläsillä reissuilla jotka on ilmasia, olettaa, et hotelli on joku ihan hirvee paikka.
Tällä kertaa asia oli toisin !
Hotelli oli aivan ihana, uima-altaat ja kaikki, tosin oli vähän kylmä ilma käydäkseen uimassa.
Sänky tuntu mukavan pehmeeltä verrattuna kampuksen sata vuotta vanhoihin patjoihin ja jopa teeveestä tuntu tulevan parempia ohjelmia.
Illalla kävimme illallisella, ja tarkoitus oli myös lähteä käymään kaupungilla mutta kaikki oli kumminkin niin väsyneitä, että päätettiin vaan hengata hotlalla.
Sunnuntaina syötiin ihana ja täyttävä aamiainen ja lähdettiin kohti Birminghamin ylpeyttä.
Civil Rights Institutea.
Kyseinen instituutti on jopa valittu joissain arvosteluissa kerhoon " One of the Museums You need to visit in USA ".
Museo siis kertoi sisällissodasta ja mustien asemasta.
Siellä saatiin nähdä, mitä rotusyrjintä on pahimmillaan.
Mustilla oli aikoinaan omat paikat bussissa, omat vesiautomaatit ja jopa luokkahuoneet oli ihan eri tasoa.
Välillä tuntu, että pitäis pyydellä jokaselta tummaihoselta ihmiseltä anteeks kaikkia niitä kauheuksia, mitä valkonen ihminen on tehny.
Museo pisti taas kerran järkeilemään asioita, ja jopa epäilemään, et onko asiat oikeesti ollu noin huonosti.
Kierros oli opettava, ja erittäin mielenkiintoinen.
Museon jälkeen lähdimme kotia kohti.
Kaikki olivat väsyneitä mutta silti ilosia.
Oli mukava tutustua paremmin Marokkolaisiin poikiin, koska tämän reissun tein ilman parhaimpia ystäviäni täällä.
Oon huomannu, et Marokolla ja Suomella on melko samanlainen huumorintaju !
Oli kyllä hauskaa.
Tosin, illallisella meinas mennä ruokahalu ku pojat ja Amany ( tyttö Israelista ) kerto miten he juhlii yhtä rukouspäiväänsä Eid : a.
Jokasessa perheessä uhrataan lammas.
Tapa millä se tehdään vähän ihmetytti.
Perheen isä vain viiltää lampaan kurkun auki ja antaa eläimen kuolla verenhukkaan.
Tämähän on tietty täysin outoa meille.
Jotenkin takana on silti hieno tarina koska lampaan lihasta 60% perheen tulee lahjoittaa köyhille, loput 40% saa pitää itse.
Ois se silti vaan outoa, jos meinki iskä alkais jotain lammasta takapihalla lahtaamaan ! :D
Muttamutta, nyt on taas uusi viikko ja uudet kujeet.
Toiv ehtisin sunnuntaina kirjottamaan uuden tarinan, sillä maanantaina lähden kohti konkreettista viidakkoa, New Yorkia. :>
Arrivederci !
maanantai 8. marraskuuta 2010
Finally some Basketball !
Hmm, viime viikko oli melko hiljanen.
Paljon hengailua, ja kai vähän opiskeluaki !
Oli kiinan iso testi, josta sain kirjallisesta A- ja suullisesta täyden A : n.
Oon superilonen, koska aion tosta kielestä saada täydet pisteet ihan loppuarvioinnissakin ! :>
Oon yllättyny, ettei se kiina olekkaa niin vaikeeta.
Jotenki sitä aina vaan oon niin aatellu, ku niiden puhetta kuuntelee !
Mut ois mukava jatkaa kiinaa myös jatkossa, joten toivottavasti saan siihen mahdollisuuden, en haluu unohtaa sitä kieltä.
Pitääki varmaa seuraava reissu kohdistaa Aasian sydämeen, nii saa kokeiltua, et ymmärtääkö ne oikeesti mun puhettani, vai onko opettaja vaan mukava. :D
Kyl silti aina välillä puhun kiinalaisille kamuilleni kiinaa, kysyn kelloa tai et monelta mennään syömään jne, ja kyllä ne yleensä kaikki tajuaa. :>
Yks viikon kohokohdista oli ehdottomasti torstainen ( 04/11/2010 ) korisottelu.
Mein miesten korisjoukkue sai vastaansa Berry COllegen.
Ekat kaks erää oli tosi tasasta kamppailua, mut erätauon jälkeen yks mein joukkueen pelaaja otti ohjat käsiinsä ja heitteli yhtäkkii taululle 15 pinna eron !
Oli kyl ilo seurata niin hyvää peliä pitkästä aikaa !
Ja näin jopa yhen aivan upeen alli-huupin . . .
Ton pelin perusteella sanoisin, et mein koulun joukkues pärjäis kyllä mainiosti Suomen korisliigassaki !
Mut katotaan nyt, ku kausi etenee, et tuleeko sit paljonki parempia joukkueita vastaan.
Harmi vaan, ku pelit alko näin myöhään, nii en kovin montaa ehi näkee. :E
Täällä on alkanu kas nyt kylmät ilmat vihdoin ja viimein.
Tosin, tänään pukeuduin taas ihan liian lämpimästi ja hikivesi valu ottalla ku luokkahuoneeseen pääsi !
Mut tykkään kyllä, kun on vähän viileempi ilma.
Kuulin jopa huhuja, et ois joku yö ollu pakkastakin. :o
En kyllä yhtään ihmettele, niinä päivinä ku ei aurinko paista ollenkaa ja tuulee pohjosesta, nii täällä on kylmä jopa suomalaisella !
Tuskin silti lunta pääsen näkemään, vaikka haluisinki, koska sillon on koulusta vapaata. ;>
Viikonloppu meniki hiljasissa merkeissä, käytiin vaan vähä kaupoilla ja ilokseni sain huomata, et hyllyt tosiaan rupee täyttymään joulutavaroista.
Siks oon varmaan itekki seonnu, ja oon täällä jo valmistellu joululeivonta - listat sun muut ! :>
Toivottavasti tää viikko tuo mukanaan enemmän toimintaa, nii saa riipustettua vähän enemmän tekstiä.
Pärjäilkää siä kotona !
Paljon hengailua, ja kai vähän opiskeluaki !
Oli kiinan iso testi, josta sain kirjallisesta A- ja suullisesta täyden A : n.
Oon superilonen, koska aion tosta kielestä saada täydet pisteet ihan loppuarvioinnissakin ! :>
Oon yllättyny, ettei se kiina olekkaa niin vaikeeta.
Jotenki sitä aina vaan oon niin aatellu, ku niiden puhetta kuuntelee !
Mut ois mukava jatkaa kiinaa myös jatkossa, joten toivottavasti saan siihen mahdollisuuden, en haluu unohtaa sitä kieltä.
Pitääki varmaa seuraava reissu kohdistaa Aasian sydämeen, nii saa kokeiltua, et ymmärtääkö ne oikeesti mun puhettani, vai onko opettaja vaan mukava. :D
Kyl silti aina välillä puhun kiinalaisille kamuilleni kiinaa, kysyn kelloa tai et monelta mennään syömään jne, ja kyllä ne yleensä kaikki tajuaa. :>
Yks viikon kohokohdista oli ehdottomasti torstainen ( 04/11/2010 ) korisottelu.
Mein miesten korisjoukkue sai vastaansa Berry COllegen.
Ekat kaks erää oli tosi tasasta kamppailua, mut erätauon jälkeen yks mein joukkueen pelaaja otti ohjat käsiinsä ja heitteli yhtäkkii taululle 15 pinna eron !
Oli kyl ilo seurata niin hyvää peliä pitkästä aikaa !
Ja näin jopa yhen aivan upeen alli-huupin . . .
Ton pelin perusteella sanoisin, et mein koulun joukkues pärjäis kyllä mainiosti Suomen korisliigassaki !
Mut katotaan nyt, ku kausi etenee, et tuleeko sit paljonki parempia joukkueita vastaan.
Harmi vaan, ku pelit alko näin myöhään, nii en kovin montaa ehi näkee. :E
Täällä on alkanu kas nyt kylmät ilmat vihdoin ja viimein.
Tosin, tänään pukeuduin taas ihan liian lämpimästi ja hikivesi valu ottalla ku luokkahuoneeseen pääsi !
Mut tykkään kyllä, kun on vähän viileempi ilma.
Kuulin jopa huhuja, et ois joku yö ollu pakkastakin. :o
En kyllä yhtään ihmettele, niinä päivinä ku ei aurinko paista ollenkaa ja tuulee pohjosesta, nii täällä on kylmä jopa suomalaisella !
Tuskin silti lunta pääsen näkemään, vaikka haluisinki, koska sillon on koulusta vapaata. ;>
Viikonloppu meniki hiljasissa merkeissä, käytiin vaan vähä kaupoilla ja ilokseni sain huomata, et hyllyt tosiaan rupee täyttymään joulutavaroista.
Siks oon varmaan itekki seonnu, ja oon täällä jo valmistellu joululeivonta - listat sun muut ! :>
Toivottavasti tää viikko tuo mukanaan enemmän toimintaa, nii saa riipustettua vähän enemmän tekstiä.
Pärjäilkää siä kotona !
maanantai 1. marraskuuta 2010
Paint a Pumpkin !
Viime viikko oli melkoisen mukava, Halloweeni toi kaikenlaista mukanaan.
Se on täällä joulun jälkeen suurin juhla, ja kaupallisesti iha mahoton !
Ihmiset tuhlaa kaikkene krääsään, mikä silti näyttää kyllä mukavalta.
Mut oon innoissani, et Halloween on ohi sillä nyt kauppojen hyllyt on alkanu täyttyy joulutavaroilla. <3 Viime viikko alko tornado - varotuksella. Kellot soi käytävällä ja kökötettii tuolla televisio - kerroksessa tyynyjemma kas. Mitään ei kumminkaa tapahtunu ja päästiin sit jatkaa omia juttujamme. Teksasissa tornado oli kumminki ollu niin paha, et oli talojaki vieny mukanaan ! Yhtenä iltana olin maalaamassa ensimmäisen ikioman kurpitsani ! :>
Kyse ei ollu sellasesta jättikurpitsasta vaan ihan minimini - versiosta.
Kaikkihan tietää, etten tollasissa jutuissa oo kovinkaan lahjakas, mut tuli siitä ny jonkun näkönen kumminki.
Oman työn arvostus.
Seuraavana iltana oliki sitte vuorossa Rocky Horror Picture Show !
Oon ennenkin leffan nähny, mut nyt koin sen todellakin eri tavalla.
Ennen elokuvan alkua yleisölle jaettiin paperisilppua, sanomalehtiä, kumihanskoja, leipää ja ties mitä, kaikki kuulu siis elokuvaan.
Suuri osa yleisöstä oli pukeutunukki, jote oli mukava nähä erilaisia asuvalintoja teeman mukaan. :>
Elokuva alkaa kohtauksella, jossa eräs pari menee naimisiin.
Kohtauksessa heitetään riisiä, ja meidän yleisömme heitti paperisilppua.
Kun eräässä kohtauksessa satoi vettä ja yksi päähenkilöistä suojasi päätänsä, myös kaikki yleisössä vetivät sanomalehden päänsä päälle.
Yhdessä vaiheessa yleisö meni tanssimaan keskelle lattiaa, yhdessä kohtauksessa paukuteltiin kumihanskoja ja välillä raikasi huudot : " slut " ja " asshole " !
Olin niin innoissani elokuvan jälkeen, että on pakko järkätä tollanen ens vuonna kotona. :>
Perjantaiaamuna 29.10 mentiin kirjastoon rastikierrokselle.
Saatiin leimoja eri pisteissä ja lopuksi kiertue kruunattiin tietysti karkkisäkillä, jee.
Joka paikassa on jaettu niin paljon ilmasta karkkia, ettei tarvii itte koko loppuaikana enää ostaa mitään makiaa ! :>
Lauantaina 30.10 mentiin kummituskierrokselle, " Shoals Ghost Walk ".
Nainen, joka kirjottaa työkseen kirjoja paikoista, joissa huhutaan kummittelevan.
Kiersimme kävellen eri rakennuksia, puistoja sun muita ja jokaiseen paikkaan liittyi tietty tarina kummituksineen.
Tarinat olivat erittäin mielenkiintoisia, ja kaiken lisäks puhutaan historiantunnilla vähän samoista ajoista nii sai sieltä vielä täytettä tarinoille mielessään.
Nainen kuvailu kummituksia tarkasti, ja tietysti kertoi, että on itsekkin nähnyt aaveita.
Itekki siinä haluis kovasti uskoa yliluonnolliseen, mut mä ainakin kaipaisin vähän jotain todisteita tuonpuoleisesta !
Kiertue oli kuitenkin mukava ja vähän sukat jaloissa tutisi kun olin nukkumaan menossa. :P
Nyt on kuitenkin taas alkanut uus viikko ja uudet kujeet.
Päivä alkoi saksan testillä, huomenna power point esitys kulttuurikurssilla ( ehkä ) ja huomisen kruunaa vielä kiinan mid term -testi.
Huoh.
Kuhan noista selviän nii sitte alkaa helpottaa kummasti.
Kolmen viikon päästä oon jo Nykissä porukoiden kas, sen jälkee parisen viikkoa ja kotiin.
Toivottavasti saan loppuaikana vielä hauskoja tarinoita kirjotettavaks ! :>
Se on täällä joulun jälkeen suurin juhla, ja kaupallisesti iha mahoton !
Ihmiset tuhlaa kaikkene krääsään, mikä silti näyttää kyllä mukavalta.
Mut oon innoissani, et Halloween on ohi sillä nyt kauppojen hyllyt on alkanu täyttyy joulutavaroilla. <3 Viime viikko alko tornado - varotuksella. Kellot soi käytävällä ja kökötettii tuolla televisio - kerroksessa tyynyjemma kas. Mitään ei kumminkaa tapahtunu ja päästiin sit jatkaa omia juttujamme. Teksasissa tornado oli kumminki ollu niin paha, et oli talojaki vieny mukanaan ! Yhtenä iltana olin maalaamassa ensimmäisen ikioman kurpitsani ! :>
Kyse ei ollu sellasesta jättikurpitsasta vaan ihan minimini - versiosta.
Kaikkihan tietää, etten tollasissa jutuissa oo kovinkaan lahjakas, mut tuli siitä ny jonkun näkönen kumminki.
Oman työn arvostus.
Seuraavana iltana oliki sitte vuorossa Rocky Horror Picture Show !
Oon ennenkin leffan nähny, mut nyt koin sen todellakin eri tavalla.
Ennen elokuvan alkua yleisölle jaettiin paperisilppua, sanomalehtiä, kumihanskoja, leipää ja ties mitä, kaikki kuulu siis elokuvaan.
Suuri osa yleisöstä oli pukeutunukki, jote oli mukava nähä erilaisia asuvalintoja teeman mukaan. :>
Elokuva alkaa kohtauksella, jossa eräs pari menee naimisiin.
Kohtauksessa heitetään riisiä, ja meidän yleisömme heitti paperisilppua.
Kun eräässä kohtauksessa satoi vettä ja yksi päähenkilöistä suojasi päätänsä, myös kaikki yleisössä vetivät sanomalehden päänsä päälle.
Yhdessä vaiheessa yleisö meni tanssimaan keskelle lattiaa, yhdessä kohtauksessa paukuteltiin kumihanskoja ja välillä raikasi huudot : " slut " ja " asshole " !
Olin niin innoissani elokuvan jälkeen, että on pakko järkätä tollanen ens vuonna kotona. :>
Perjantaiaamuna 29.10 mentiin kirjastoon rastikierrokselle.
Saatiin leimoja eri pisteissä ja lopuksi kiertue kruunattiin tietysti karkkisäkillä, jee.
Joka paikassa on jaettu niin paljon ilmasta karkkia, ettei tarvii itte koko loppuaikana enää ostaa mitään makiaa ! :>
Lauantaina 30.10 mentiin kummituskierrokselle, " Shoals Ghost Walk ".
Nainen, joka kirjottaa työkseen kirjoja paikoista, joissa huhutaan kummittelevan.
Kiersimme kävellen eri rakennuksia, puistoja sun muita ja jokaiseen paikkaan liittyi tietty tarina kummituksineen.
Tarinat olivat erittäin mielenkiintoisia, ja kaiken lisäks puhutaan historiantunnilla vähän samoista ajoista nii sai sieltä vielä täytettä tarinoille mielessään.
Nainen kuvailu kummituksia tarkasti, ja tietysti kertoi, että on itsekkin nähnyt aaveita.
Itekki siinä haluis kovasti uskoa yliluonnolliseen, mut mä ainakin kaipaisin vähän jotain todisteita tuonpuoleisesta !
Kiertue oli kuitenkin mukava ja vähän sukat jaloissa tutisi kun olin nukkumaan menossa. :P
Nyt on kuitenkin taas alkanut uus viikko ja uudet kujeet.
Päivä alkoi saksan testillä, huomenna power point esitys kulttuurikurssilla ( ehkä ) ja huomisen kruunaa vielä kiinan mid term -testi.
Huoh.
Kuhan noista selviän nii sitte alkaa helpottaa kummasti.
Kolmen viikon päästä oon jo Nykissä porukoiden kas, sen jälkee parisen viikkoa ja kotiin.
Toivottavasti saan loppuaikana vielä hauskoja tarinoita kirjotettavaks ! :>
keskiviikko 27. lokakuuta 2010
Tentit ja Atlanta.
Nashvillen jälkeen oli palattava takaisin erittäin karuun arkeen.
Todellisuus oli, että seuraavalla viikolla olisi kaksi isoa tenttiä, saksassa ja historiassa.
Viikko kuluki siis lukiessa, eikä mitään erikoisempaa tullu tehtyä.
Viikon positiivisin juttu oli taatusti Padan voitto Lukko - pelissä. :>
Täällä ollessa on tullu kuunneltua monta peliä, ja ehkä vähän jopa harmiteltu, ettei oo tie paikalla.
Toivonkin, että Pata painaa myös ensi vuoden puolella samaan malliin !
Seuraavan viikon maanantain saapuessa, oli olo viisas mutta väsynyt.
Ekaks sain pois alta saksan tentin ja heti sen jälkeen koitti historian tentti, molemmat siis samana päivänä. :S
Lukeminen oli silti sen väärti, historiassa paransin huomattavasti edellisestä tentistä, saksa tosin meni päin honkia.
Mutta eipä niistä masennuttu, viikonloppuna lukeminen palkittaisiin ja pääsisin Atlantaan. :>
Lähdin kohti Georgian suurta 21.10.2010 Huntsvillen bussiasemalta, jonne ihana ystäväni minut heitti.
Edessä olisi 7 tunnin istunto.
Täällä todellakin tuntee ittensä ehkä jopa vähän vammaseks, kun ei omista autoa.
Kaikilla on autot, joten kaikki muut yhteydet on vähän heikoilla.
Florencesta ajaa autolla n. 3 tuntia Atlantaan, ite jouduin viettää aikaa siis 7 tuntia.
Matka meni kumminkin nopeesti ja ennen ku huomasinkaan, olin Atlantan Greyhound Stationilla !
Siitä otin taksin ja saavuin kauniille hostellille.
Pikimmiten menin kuitenkin nukkumaan, sillä aamulla halusin herätä ajoissa.
22.10 lähdin katselemaan paikkoja.
Eräällä metroasemalla tapasin kaksi ihanaa Lufthansan lentoemäntää, joiden kanssa lähdimme etsimään ostoskeskusta.
Sellainen löytyi, ja tili tyhjeni !
Täällä on kuitenkin paljon halvempaa ku kotona, joten tein mielestäni erittäin fiksuja ostoksia.
Äidillä tietysti voi olla tähänkin sanansa sanottavana !
Oon kumminkin päättäny, et täällä nautitaa ja kotona voidaan sitte taas kituttaa, mutta onneks kumminkin hienoissa vaatteissa. ;>
Ostosten jälkeen jalat huusi hallelujaa, joten päätin mennä hostellille odottamaan kiinalaisen ystäväni, Yangyangin, tulemista.
Illalla menimme jälleen katsomaan lätkää.
Touhu Atlantassa verrattaessa Nashvilleen oli kumminkin aivan toista !
Trashersien käyttämä Philips Areena ammotti tyhjyyttään. . .
Ei jäänyt arvailujen varaan, oliko jääkiekko suosittua.
Peli oli Tampa Bayta vastaan, joten näimme taas suomalaisväriä Sean Bergenheimin pelatessa, pisteet 1 + 1 hänelle.
Peli oli karmivaa, aivan ku kuritonta junnuliigaa.
Huomio kääntyki siinä sitte vähä enemmän alkoholiin päin.
Nautimme muutamat paukut ja väsyneinä palasimme hostellille.
23.10 tämä lauantai oli ehdottomasti paras aikoihin !
Heti aamusta suuntasimme keskustaan.
Ja pääsin vihdoin nauttimaan kahvia Starbucksiin, ahhh. <3 Tämän jälkeen reitin kysyttyämme, lähdimme talsimaan kohti World of Coca - Colaa. Paikka oli huikea, täynnä erilaisia Coca - Colamainoksia ympäri maailmaa. Aluksi saimme kuulla hieman Coca - Colan historiaa, joka oli mielenkiintoista. Seuraavaks siirryimme näkemään lyhyen animaatioelokuvan, jossa kerrottiin, mitä tapahtuu sen jälkeen kun laitat kolikon juoma-automaattiin ostaessasi Colaa. Tarina oli hellyyttävä, ja samalla tuli suuri ikävä ystävääni Sissiä, joka elää Coca - Colalla. Elokuvan jälkeen kuljimme keskenämme. Näimme paljon lisää mainoksia, tuotteita, jääkaappeja, taidetta ja vaikka mitä. Pääsimme myös maistelemaan eri maiden limuja, lähin oli Virolainen limu. Bahrainin limu ei ollut kehuttavaa ! Lopuksi teimme hieman ostoksia Coca - Cola kaupassa, ja olin lisäksi onnellinen, sillä saimme mukaamme tuona päivänä pullotettua Colaa. :>
Tämän jälkeen suuntasimme Georgian Akvaarioon.
Jonotus tuntui ikuisuudelta, mutta lopulta pääsimme sisään.
Lauantai ei ehkä ollut paras valinta, sillä lapsiperheitä juoksenteli pitkin paikkaa, ja koko paikka oli tupaten täynnä.
Pääsimme kuitenkin näkemään paljon erilaisia kalalajeja, pingviinejä, valaita, norppia ja vaikka mitä.
Vähän jäi harmittamaan, ettei sitä omaa rakasta ahventa kumminkaan päässy näkemään.
Akvaarion jälkeen käväsimme Olympia - puistossa, joka oli kaunis.
Siellä oli paljon erilaisia muistomerkkejä ja pääsin bongaamaan myös Suomen lipun liehumassa. :>
Kävimme nopeasti katsastamassa Atlantan Undergroundin, joka on maan alla sijaitseva pieni kauppakatu.
Siellä pääsin näkemään sitä aitoa Atlantalaisten elämää, uskoisin.
Emme kuitenkaa paljon aikaa siellä viettäneet vaan lähdimme väsyneinä hostellille.
Sunnuntain 24.10 aikaa oli enää minimaalisesti, nopeasti käytiin näpsimässä muutamat kuvat, lounas Arby's : lla ja bussiasemalle.
Sunnuntai - iltana kymmenen aikaan saavuimme takasin kampukselle ja olo oli erittäin väsynyt mutta tyytyväinen.
Atlanta oli upea kokemus, ja etenkin World of Coca - Cola on varmasti mielessäni ikuisesti. :>
Täällä ollessani oon saanut kokea paljon uutta, nähnyt miten asiat tehdään täällä erilailla kun kotona.
Vaikka ikävä alkaa olemaan kaikkia kotona, en silti vaihtaisi päivääkään täällä olostani.
Näitä mahdollisuuksia ei ihminen montaa kertaa elämässään saa, ja olenkin kiitollinen, että olen täällä saanut aikaa viettää.
Kotiin paluu tuntuu olevan aivan nurkan takana, kolme viikkoa ja porukoiden kanssa Nykiin, siitä kaks viikkoa ja kotiin.
Koitankin nauttia loppuajastani täällä täysin rinnoin, ja se alkakoon tänään koristelemalla ihka ensimmäisen kurpitsani.
Viikonloppuna koko USA räjähtää, sillä Halloweenilta ei voi olla välttymättä. :>
Siitä riittääkin varmasti kirjotettavaa ens viikolla !
Todellisuus oli, että seuraavalla viikolla olisi kaksi isoa tenttiä, saksassa ja historiassa.
Viikko kuluki siis lukiessa, eikä mitään erikoisempaa tullu tehtyä.
Viikon positiivisin juttu oli taatusti Padan voitto Lukko - pelissä. :>
Täällä ollessa on tullu kuunneltua monta peliä, ja ehkä vähän jopa harmiteltu, ettei oo tie paikalla.
Toivonkin, että Pata painaa myös ensi vuoden puolella samaan malliin !
Seuraavan viikon maanantain saapuessa, oli olo viisas mutta väsynyt.
Ekaks sain pois alta saksan tentin ja heti sen jälkeen koitti historian tentti, molemmat siis samana päivänä. :S
Lukeminen oli silti sen väärti, historiassa paransin huomattavasti edellisestä tentistä, saksa tosin meni päin honkia.
Mutta eipä niistä masennuttu, viikonloppuna lukeminen palkittaisiin ja pääsisin Atlantaan. :>
Lähdin kohti Georgian suurta 21.10.2010 Huntsvillen bussiasemalta, jonne ihana ystäväni minut heitti.
Edessä olisi 7 tunnin istunto.
Täällä todellakin tuntee ittensä ehkä jopa vähän vammaseks, kun ei omista autoa.
Kaikilla on autot, joten kaikki muut yhteydet on vähän heikoilla.
Florencesta ajaa autolla n. 3 tuntia Atlantaan, ite jouduin viettää aikaa siis 7 tuntia.
Matka meni kumminkin nopeesti ja ennen ku huomasinkaan, olin Atlantan Greyhound Stationilla !
Siitä otin taksin ja saavuin kauniille hostellille.
Pikimmiten menin kuitenkin nukkumaan, sillä aamulla halusin herätä ajoissa.
22.10 lähdin katselemaan paikkoja.
Eräällä metroasemalla tapasin kaksi ihanaa Lufthansan lentoemäntää, joiden kanssa lähdimme etsimään ostoskeskusta.
Sellainen löytyi, ja tili tyhjeni !
Täällä on kuitenkin paljon halvempaa ku kotona, joten tein mielestäni erittäin fiksuja ostoksia.
Äidillä tietysti voi olla tähänkin sanansa sanottavana !
Oon kumminkin päättäny, et täällä nautitaa ja kotona voidaan sitte taas kituttaa, mutta onneks kumminkin hienoissa vaatteissa. ;>
Ostosten jälkeen jalat huusi hallelujaa, joten päätin mennä hostellille odottamaan kiinalaisen ystäväni, Yangyangin, tulemista.
Illalla menimme jälleen katsomaan lätkää.
Touhu Atlantassa verrattaessa Nashvilleen oli kumminkin aivan toista !
Trashersien käyttämä Philips Areena ammotti tyhjyyttään. . .
Ei jäänyt arvailujen varaan, oliko jääkiekko suosittua.
Peli oli Tampa Bayta vastaan, joten näimme taas suomalaisväriä Sean Bergenheimin pelatessa, pisteet 1 + 1 hänelle.
Peli oli karmivaa, aivan ku kuritonta junnuliigaa.
Huomio kääntyki siinä sitte vähä enemmän alkoholiin päin.
Nautimme muutamat paukut ja väsyneinä palasimme hostellille.
23.10 tämä lauantai oli ehdottomasti paras aikoihin !
Heti aamusta suuntasimme keskustaan.
Ja pääsin vihdoin nauttimaan kahvia Starbucksiin, ahhh. <3 Tämän jälkeen reitin kysyttyämme, lähdimme talsimaan kohti World of Coca - Colaa. Paikka oli huikea, täynnä erilaisia Coca - Colamainoksia ympäri maailmaa. Aluksi saimme kuulla hieman Coca - Colan historiaa, joka oli mielenkiintoista. Seuraavaks siirryimme näkemään lyhyen animaatioelokuvan, jossa kerrottiin, mitä tapahtuu sen jälkeen kun laitat kolikon juoma-automaattiin ostaessasi Colaa. Tarina oli hellyyttävä, ja samalla tuli suuri ikävä ystävääni Sissiä, joka elää Coca - Colalla. Elokuvan jälkeen kuljimme keskenämme. Näimme paljon lisää mainoksia, tuotteita, jääkaappeja, taidetta ja vaikka mitä. Pääsimme myös maistelemaan eri maiden limuja, lähin oli Virolainen limu. Bahrainin limu ei ollut kehuttavaa ! Lopuksi teimme hieman ostoksia Coca - Cola kaupassa, ja olin lisäksi onnellinen, sillä saimme mukaamme tuona päivänä pullotettua Colaa. :>
Tämän jälkeen suuntasimme Georgian Akvaarioon.
Jonotus tuntui ikuisuudelta, mutta lopulta pääsimme sisään.
Lauantai ei ehkä ollut paras valinta, sillä lapsiperheitä juoksenteli pitkin paikkaa, ja koko paikka oli tupaten täynnä.
Pääsimme kuitenkin näkemään paljon erilaisia kalalajeja, pingviinejä, valaita, norppia ja vaikka mitä.
Vähän jäi harmittamaan, ettei sitä omaa rakasta ahventa kumminkaan päässy näkemään.
Akvaarion jälkeen käväsimme Olympia - puistossa, joka oli kaunis.
Siellä oli paljon erilaisia muistomerkkejä ja pääsin bongaamaan myös Suomen lipun liehumassa. :>
Kävimme nopeasti katsastamassa Atlantan Undergroundin, joka on maan alla sijaitseva pieni kauppakatu.
Siellä pääsin näkemään sitä aitoa Atlantalaisten elämää, uskoisin.
Emme kuitenkaa paljon aikaa siellä viettäneet vaan lähdimme väsyneinä hostellille.
Sunnuntain 24.10 aikaa oli enää minimaalisesti, nopeasti käytiin näpsimässä muutamat kuvat, lounas Arby's : lla ja bussiasemalle.
Sunnuntai - iltana kymmenen aikaan saavuimme takasin kampukselle ja olo oli erittäin väsynyt mutta tyytyväinen.
Atlanta oli upea kokemus, ja etenkin World of Coca - Cola on varmasti mielessäni ikuisesti. :>
Täällä ollessani oon saanut kokea paljon uutta, nähnyt miten asiat tehdään täällä erilailla kun kotona.
Vaikka ikävä alkaa olemaan kaikkia kotona, en silti vaihtaisi päivääkään täällä olostani.
Näitä mahdollisuuksia ei ihminen montaa kertaa elämässään saa, ja olenkin kiitollinen, että olen täällä saanut aikaa viettää.
Kotiin paluu tuntuu olevan aivan nurkan takana, kolme viikkoa ja porukoiden kanssa Nykiin, siitä kaks viikkoa ja kotiin.
Koitankin nauttia loppuajastani täällä täysin rinnoin, ja se alkakoon tänään koristelemalla ihka ensimmäisen kurpitsani.
Viikonloppuna koko USA räjähtää, sillä Halloweenilta ei voi olla välttymättä. :>
Siitä riittääkin varmasti kirjotettavaa ens viikolla !
Nashville,
Eihän tässä voi ku itteään syyttää, ettette oo päässy lukemaan mun huikeita matkakuulumisia taas hetkeen.
Nyt lupaan tehdä parannuksen, vannoisin käsi Chanelilla, jos sellasta löytys !
Tässä välissä on tullu matkailtua, joten alotetaanpa Nashvillestä.
Nashville oli ihana paikka.
Lähettiin matkaan lauantaiaamusti 09.10.2010
Matkamme alkoi Athensin bussiasemalta, jota todellakin voidaan pitää vaatimattomana.
Asema oli iha ku kauhuleffoista, ja aloinki siinä miettiin, et mitä kaikkee tullaan vielä reissullamme näkee.
Bussi tömähti paikalle ja näky oli just niinku mulle oli aiemmin kuvailtu.
Bussi piti sisällään jos jonkinnäköstä matkaajaa !
Täällä kaikilla on autot, jote bussia käyttää usein vähän laitapuolen - kulkijat . .
matka kumminki meni ihan mukavasti, ilman ongelmia.
Oon oppinu, et kuhan pitää suunsa kiinni eikä tuijota, nii ei joudu vaikeuksiin. :>
Kun saavuttiin Nashvillen bussiasemalle, oli ilma taas kuuma niinku aina.
Otettii taksi hostellille, koska ei haluttu menettää yhtään aikaa.
Hostelli oli perushostelli, ei pahaa sanottavaa muttei myöskään ylistävää palautetta.
Sieltä lähettiinki sitte rivakasti kohti kaupungin Down Townia.
Down Town oli todellinen turistirysä, luulen, et jopa niissä kaupoissa oli turistit töissä !
Siellä oli paljon pubia, kuppilaa ja baaria, joissa kaikissa tarjoiltiin grilliruokaa ja KAIKISSA soi livemusiikki.
Nashville on tunnettu musiikistaan, ja kaduilla näkykin olevan paljon monenmoista musiikin harrastajaa, matkalla kuuluisuuteen kenties . .
Sain ite nauttia suussasulavia ribsejä maukkaan oluen kera, joten tästä paikasta ei ollu valittamista. ;>
Ruokailun jälkeen tehtiin vähän tuliaisostoksia, jonka jälkeen päästiin itse asiaan.
Yks suurimmista haaveistani täytty vihdoin, kun pääsin näkemään NHL - ottelun.
Nahsville Predatorsit sai vastaansa Ducksit Anaheimista.
Itelleni ottelu oli senkin vuoksi mieluisa, että siinä pelas paljon suuria nimiä, itelleni tärkeimmät Rinne, Selänne ja Koivu.
Itku oli herkässä ku ottelu pääsi alkuun, ja voi sitä tunnelmaa !
Oli ihana huomata, että näinki etelässä oli aitoja lätkäfaneja, jotka oli koko sydämellään mukana.
Kulttuurierojaoli tietty paljon, joka tauolla yleisöä huudatettiin ja kuvattiin, ja Nashvilleläisillä oliki taskuissaan paljon erilaisia kannustushuutoja.
" You suck " - huudot raikas aina Nashvillen tehtyä maalin !
Vaikka Saku Koivu saikin pistetililleen maalin, ei se Ankkoja pelastanu.
Pekka Rinteen Nashville vei ottelun nimiinsä.
Ottelun jälkeen matkaajat olivat vsyneitä, joten mentiin vaan takasin hostellille koska jo seuraavan aamuna pitäis lähteä takas Florenceen.
Vaikka meillä oli aikaa perillä vaan 24 tuntia, oli kokemus uskomaton !
Seuraavan kerran ku tuun jenkkeihin, pitää ottaa vähän enemmän aikaa tutustua kaupunkiin kunnolla. :>
Nyt lupaan tehdä parannuksen, vannoisin käsi Chanelilla, jos sellasta löytys !
Tässä välissä on tullu matkailtua, joten alotetaanpa Nashvillestä.
Nashville oli ihana paikka.
Lähettiin matkaan lauantaiaamusti 09.10.2010
Matkamme alkoi Athensin bussiasemalta, jota todellakin voidaan pitää vaatimattomana.
Asema oli iha ku kauhuleffoista, ja aloinki siinä miettiin, et mitä kaikkee tullaan vielä reissullamme näkee.
Bussi tömähti paikalle ja näky oli just niinku mulle oli aiemmin kuvailtu.
Bussi piti sisällään jos jonkinnäköstä matkaajaa !
Täällä kaikilla on autot, jote bussia käyttää usein vähän laitapuolen - kulkijat . .
matka kumminki meni ihan mukavasti, ilman ongelmia.
Oon oppinu, et kuhan pitää suunsa kiinni eikä tuijota, nii ei joudu vaikeuksiin. :>
Kun saavuttiin Nashvillen bussiasemalle, oli ilma taas kuuma niinku aina.
Otettii taksi hostellille, koska ei haluttu menettää yhtään aikaa.
Hostelli oli perushostelli, ei pahaa sanottavaa muttei myöskään ylistävää palautetta.
Sieltä lähettiinki sitte rivakasti kohti kaupungin Down Townia.
Down Town oli todellinen turistirysä, luulen, et jopa niissä kaupoissa oli turistit töissä !
Siellä oli paljon pubia, kuppilaa ja baaria, joissa kaikissa tarjoiltiin grilliruokaa ja KAIKISSA soi livemusiikki.
Nashville on tunnettu musiikistaan, ja kaduilla näkykin olevan paljon monenmoista musiikin harrastajaa, matkalla kuuluisuuteen kenties . .
Sain ite nauttia suussasulavia ribsejä maukkaan oluen kera, joten tästä paikasta ei ollu valittamista. ;>
Ruokailun jälkeen tehtiin vähän tuliaisostoksia, jonka jälkeen päästiin itse asiaan.
Yks suurimmista haaveistani täytty vihdoin, kun pääsin näkemään NHL - ottelun.
Nahsville Predatorsit sai vastaansa Ducksit Anaheimista.
Itelleni ottelu oli senkin vuoksi mieluisa, että siinä pelas paljon suuria nimiä, itelleni tärkeimmät Rinne, Selänne ja Koivu.
Itku oli herkässä ku ottelu pääsi alkuun, ja voi sitä tunnelmaa !
Oli ihana huomata, että näinki etelässä oli aitoja lätkäfaneja, jotka oli koko sydämellään mukana.
Kulttuurierojaoli tietty paljon, joka tauolla yleisöä huudatettiin ja kuvattiin, ja Nashvilleläisillä oliki taskuissaan paljon erilaisia kannustushuutoja.
" You suck " - huudot raikas aina Nashvillen tehtyä maalin !
Vaikka Saku Koivu saikin pistetililleen maalin, ei se Ankkoja pelastanu.
Pekka Rinteen Nashville vei ottelun nimiinsä.
Ottelun jälkeen matkaajat olivat vsyneitä, joten mentiin vaan takasin hostellille koska jo seuraavan aamuna pitäis lähteä takas Florenceen.
Vaikka meillä oli aikaa perillä vaan 24 tuntia, oli kokemus uskomaton !
Seuraavan kerran ku tuun jenkkeihin, pitää ottaa vähän enemmän aikaa tutustua kaupunkiin kunnolla. :>
maanantai 4. lokakuuta 2010
Homecoming Week
Hejssan !
Viime viikko oli yhtä hullunmyllyy.
Homecoming week - joka siis tarkottaa sitä, että kaikki alumnit ( North Alabaman yliopistosta valmistuneet ) tuli takas yliopistokaupunkiinsa viikoks / viikonlopuks.
Sen ohella oli sitte kaikennäköstä tapahtumaa.
Maanantaina 27/09/2010
Päivä alko ilosesti ruuansyönti - kilpailua katsoessa.
Elokuvissa saa aina kuvan, että ne tyylii nyrkeillä tunkee ruokaa suuhunsa.
En tiä, et onko mein koulu vaan sivistyneempi vai huijaako elokuvat, mut kukaa ei oikeestaa väkisin tunkenu suuhunsa enempää ku mahtu.
Jotkut jopa luovutti ennen ku aika loppu, johon olin pettyny.
Voittaja tais syödä kahdeksassa minuutissa 5 hot dogia ja 5 maissileipää, mun mielestä ei iha mikää huipputulos !
Tiistaina mentiin tietysti taas kattoo lentopalloa, josta saatiinki jo miljoonannet ilmaset t - paidat, noh, eipä niitä kai liikaa ole. :>
Ja mukavaa, et niissä yleensä lukee UNA tai University of North Alabama, Lions tai jotain vastaavaa nii onpa sit muistoja ku kotio palaa.
Lentopallopeliä ennen oli BlockParty jossa ihmiset sai vähän ilmasta pizzaa ( johon me ollaan jo kyllästytty ) ja juotavaa, väki sai maalata kasvojaan, UNA : n väreillä tietty ja vaan hengailtiin musiikkia kuunnellen.
Ja nii, UNA tietysti voitti pelin, niinku aina.
Ei olla viä kertaakaa hävitty, missää lajissa.
Samaisena iltana UNA : n naisten jalkapallojoukkue nöyryytti vieraita 9 -1.
Keskiviikko oliki mielenkiintonen päivä.
Oltiin kattoos Blue Monkey Side Showta, josta oon kuviaki Picasaan lisänny, joten sieltä katsomaan ja ihailemaan.
Esitystä vois oikeestaa kuvailla friikkisirkukses.
Kaikennäköstä ne äijät teki, yks nosti kielikorunsa avulla silitysrautoja, yks makas naulamatolla ja yks käveli lasinsiruilla.
Esitys oli hauska ja tottakai koulu tarjos taas kaikki ilmaset naposteltavat, täällä lihoo entisestään !
Lopuks päästiin vähä rupattelee esiintyjien kas ja jopa kuvakin löytyy, mukava ilta:>
Torstai oliki toivoa täynnä - toivoin, etten kuole kiireeseen !
Aamusti piti rientää tunnille, jonka jälkeen oli tarkotuksena mennä lounaalle.
Lounas oliki mukava.
Mein koululla vieraili suomalaisia.
Sanna ja Hannu on Rovaniemen Ammattikorkeakoulusta, ja tuli kattoon paikkoja ja samalla promoomaan väkeä Rovaniemen kesäkouluun.
Syötiin lounasta heidän ja UNA : n väen kanssa ihanassa paikallisessa ravintolassa nimeltä Legends.
Ruoka on perinteikästä ruokaa USA : n etelästä, eli siis maittavaa.
Aika kulu ihan siivillä rupateltaessa ja oli niin mukava olla ihmisten kanssa, jotka oli Suomesta.
Tietenkää Suomea ei puhuttu kun Joy ja Martha oli mein kanssa, mut kun keskenämme oltii nii tuntu jopa ihan oudolta puhuu Suomea.
Vaikka viikottain puhun skypessä, nii silti tollee livenä en melkei osannu omaa kieltäni. :D
Hassua.
Näytin lounaan jälkeen Sannalle paikkoja kampuksella, sillä Joy ( kouluni kansainvälisyys koordinaattori ) oli liian kiireinen.
Liian pian oli kuitenki suomalaisten jatkettava matkaa seuraavan yliopistoon.
Tän tapaamien jälkeen juoksin seuraavaan, jossa puhuttiin Homecoming Paraatista, joka oli lauantaina.
Päivän päätti ihanat kiinan tunnit, jossa aina opitaan uutta ! :>
Perjantaina oltiinki sit vähän rauhallisemmin, ja pestiin pyykkiä ja hengailtiin.
Kaupungilla oli First friday, jotka siis oli pienet markkinat.
Siellä oli kaikkee ihanaa ostettavaa, mutta koska matkalaukkuni tila on rajallinen ja pankkitililläni on pohja, jäi käteen vaan kaks sormusta. :>
Tunnelma oli ihanan rento, ja rakastan tätä kaupunkia, ku tää on niin pieni et kaikki tuntee toisensa ja osaa rentoutua.
Lauantaiaamuna oliki sitte aikanen herätys.
Kokoonnuttiin kansainvälisten asioiden toimistolla enne kymmentä ja alettiin jakamaan lippuja.
Kansainvälisten opiskelijoiden tehtävänä Homecoming Paraatissa oli kantaa maidensa lippuja.
Ylpeenä vedin aamusti päälleni SUOMI - t-paidan ja vielä ylpeempänä kannoin Suomen suurta lippua pitkin kaupungin katuja.
Hauskin juttu taito olla se, että kun siinä käveltiin ja naureskeltiin, niin yhtäkkiä tulee nainen mun vierelle ja kysyy : " Ootko sie Suomesta vai ? ".
Siinä sitte vähä jäädyin, ja koitin änkyttää, et oon joo.
Koska paraati ei tietenkää voinu mun takia pysähtyy, ehdin vaan kysyä, asuuko nainen täällä, ja hän asuu.
Ihana, rakas Joy aikookin kysellä, jos joku tuntisi hänet niin pääsis tapaamaan ja ehkä samalla hyvällä tuurilla naisella on ruisleipää. <3 Totuttuun tapaan oli lauantaina tottakai myös amerikkalaisen jalkapallon peli. Ilma oli mukava, aurinko paisto ja väkee riitti tailgantingissa. UNA voitti jälleen kerran ! :>
Tänään 04/10/2010 oli Chinese Corner, jossa Zhang lao shi ( lao shi = ope ) ja Keran, kiinalainen ystäväni näyttivät elokuvan Hiipivä Tiikeri, Piilotettu Lohikäärme.
Nyt koitan järkeillä, et pitäis todellakin tän viikon arkipäivät pyhittää opiskelulle.
MIDterm lähestyy, ja sillon on ainakin kaks isompaa testiä kiinasta ja saksasta.
Ja koska viikonloppu menee Nashvillessä, nii nyt pitäis ottaa itteään niskasta kiinni.
Se on vaan vähän vaikeeta, ku täällä on tietty kaikkien sarjojen uudet tuotantokaudet jo alkanu, nii tulee aina niitä vahdattua !
Mut uskon silti, et saan viikon aikana paljon aikaseks ja voin hyvillä mielillä vaihtaa vapaalle lauantaina.
Seuraavassa blogissa tuleeki sit varmaa kerrottua, miten Nashville otti meidät vastaan.
Laura
Viime viikko oli yhtä hullunmyllyy.
Homecoming week - joka siis tarkottaa sitä, että kaikki alumnit ( North Alabaman yliopistosta valmistuneet ) tuli takas yliopistokaupunkiinsa viikoks / viikonlopuks.
Sen ohella oli sitte kaikennäköstä tapahtumaa.
Maanantaina 27/09/2010
Päivä alko ilosesti ruuansyönti - kilpailua katsoessa.
Elokuvissa saa aina kuvan, että ne tyylii nyrkeillä tunkee ruokaa suuhunsa.
En tiä, et onko mein koulu vaan sivistyneempi vai huijaako elokuvat, mut kukaa ei oikeestaa väkisin tunkenu suuhunsa enempää ku mahtu.
Jotkut jopa luovutti ennen ku aika loppu, johon olin pettyny.
Voittaja tais syödä kahdeksassa minuutissa 5 hot dogia ja 5 maissileipää, mun mielestä ei iha mikää huipputulos !
Tiistaina mentiin tietysti taas kattoo lentopalloa, josta saatiinki jo miljoonannet ilmaset t - paidat, noh, eipä niitä kai liikaa ole. :>
Ja mukavaa, et niissä yleensä lukee UNA tai University of North Alabama, Lions tai jotain vastaavaa nii onpa sit muistoja ku kotio palaa.
Lentopallopeliä ennen oli BlockParty jossa ihmiset sai vähän ilmasta pizzaa ( johon me ollaan jo kyllästytty ) ja juotavaa, väki sai maalata kasvojaan, UNA : n väreillä tietty ja vaan hengailtiin musiikkia kuunnellen.
Ja nii, UNA tietysti voitti pelin, niinku aina.
Ei olla viä kertaakaa hävitty, missää lajissa.
Samaisena iltana UNA : n naisten jalkapallojoukkue nöyryytti vieraita 9 -1.
Keskiviikko oliki mielenkiintonen päivä.
Oltiin kattoos Blue Monkey Side Showta, josta oon kuviaki Picasaan lisänny, joten sieltä katsomaan ja ihailemaan.
Esitystä vois oikeestaa kuvailla friikkisirkukses.
Kaikennäköstä ne äijät teki, yks nosti kielikorunsa avulla silitysrautoja, yks makas naulamatolla ja yks käveli lasinsiruilla.
Esitys oli hauska ja tottakai koulu tarjos taas kaikki ilmaset naposteltavat, täällä lihoo entisestään !
Lopuks päästiin vähä rupattelee esiintyjien kas ja jopa kuvakin löytyy, mukava ilta:>
Torstai oliki toivoa täynnä - toivoin, etten kuole kiireeseen !
Aamusti piti rientää tunnille, jonka jälkeen oli tarkotuksena mennä lounaalle.
Lounas oliki mukava.
Mein koululla vieraili suomalaisia.
Sanna ja Hannu on Rovaniemen Ammattikorkeakoulusta, ja tuli kattoon paikkoja ja samalla promoomaan väkeä Rovaniemen kesäkouluun.
Syötiin lounasta heidän ja UNA : n väen kanssa ihanassa paikallisessa ravintolassa nimeltä Legends.
Ruoka on perinteikästä ruokaa USA : n etelästä, eli siis maittavaa.
Aika kulu ihan siivillä rupateltaessa ja oli niin mukava olla ihmisten kanssa, jotka oli Suomesta.
Tietenkää Suomea ei puhuttu kun Joy ja Martha oli mein kanssa, mut kun keskenämme oltii nii tuntu jopa ihan oudolta puhuu Suomea.
Vaikka viikottain puhun skypessä, nii silti tollee livenä en melkei osannu omaa kieltäni. :D
Hassua.
Näytin lounaan jälkeen Sannalle paikkoja kampuksella, sillä Joy ( kouluni kansainvälisyys koordinaattori ) oli liian kiireinen.
Liian pian oli kuitenki suomalaisten jatkettava matkaa seuraavan yliopistoon.
Tän tapaamien jälkeen juoksin seuraavaan, jossa puhuttiin Homecoming Paraatista, joka oli lauantaina.
Päivän päätti ihanat kiinan tunnit, jossa aina opitaan uutta ! :>
Perjantaina oltiinki sit vähän rauhallisemmin, ja pestiin pyykkiä ja hengailtiin.
Kaupungilla oli First friday, jotka siis oli pienet markkinat.
Siellä oli kaikkee ihanaa ostettavaa, mutta koska matkalaukkuni tila on rajallinen ja pankkitililläni on pohja, jäi käteen vaan kaks sormusta. :>
Tunnelma oli ihanan rento, ja rakastan tätä kaupunkia, ku tää on niin pieni et kaikki tuntee toisensa ja osaa rentoutua.
Lauantaiaamuna oliki sitte aikanen herätys.
Kokoonnuttiin kansainvälisten asioiden toimistolla enne kymmentä ja alettiin jakamaan lippuja.
Kansainvälisten opiskelijoiden tehtävänä Homecoming Paraatissa oli kantaa maidensa lippuja.
Ylpeenä vedin aamusti päälleni SUOMI - t-paidan ja vielä ylpeempänä kannoin Suomen suurta lippua pitkin kaupungin katuja.
Hauskin juttu taito olla se, että kun siinä käveltiin ja naureskeltiin, niin yhtäkkiä tulee nainen mun vierelle ja kysyy : " Ootko sie Suomesta vai ? ".
Siinä sitte vähä jäädyin, ja koitin änkyttää, et oon joo.
Koska paraati ei tietenkää voinu mun takia pysähtyy, ehdin vaan kysyä, asuuko nainen täällä, ja hän asuu.
Ihana, rakas Joy aikookin kysellä, jos joku tuntisi hänet niin pääsis tapaamaan ja ehkä samalla hyvällä tuurilla naisella on ruisleipää. <3 Totuttuun tapaan oli lauantaina tottakai myös amerikkalaisen jalkapallon peli. Ilma oli mukava, aurinko paisto ja väkee riitti tailgantingissa. UNA voitti jälleen kerran ! :>
Tänään 04/10/2010 oli Chinese Corner, jossa Zhang lao shi ( lao shi = ope ) ja Keran, kiinalainen ystäväni näyttivät elokuvan Hiipivä Tiikeri, Piilotettu Lohikäärme.
Nyt koitan järkeillä, et pitäis todellakin tän viikon arkipäivät pyhittää opiskelulle.
MIDterm lähestyy, ja sillon on ainakin kaks isompaa testiä kiinasta ja saksasta.
Ja koska viikonloppu menee Nashvillessä, nii nyt pitäis ottaa itteään niskasta kiinni.
Se on vaan vähän vaikeeta, ku täällä on tietty kaikkien sarjojen uudet tuotantokaudet jo alkanu, nii tulee aina niitä vahdattua !
Mut uskon silti, et saan viikon aikana paljon aikaseks ja voin hyvillä mielillä vaihtaa vapaalle lauantaina.
Seuraavassa blogissa tuleeki sit varmaa kerrottua, miten Nashville otti meidät vastaan.
Laura
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)