Jos meinki iskä alkais jotain lammasta takapihalla lahtaamaan !

Taas on yks viikko eletty, ja nyt alkaa tajuumaan et takasin kotio pitäis palailla ihan tuos tuokios.
Oon alkanu elää täällä viimistä kuukauttani, ja jotenki tuntuu tosi hyvältä !
Johtuu varmaa siitä, et pian pääsee Nykiin, näkee porukat ja sit pääsee kotio viettää joulua rakkaiden ihmisten kas. :>
Syksy on ollu nopee, ehkä vähn turhanki nopee.
Paljon oon nähny ja paljon oon oppinu, syksyn kohokohtana oon ehkä pitäny sitä et Disneyn Pocahontas onki täyttä potaskaa !
Ootan innolla tulevaa kevättä, koska se tuskin tulee jäämään tän reissun jalkoihin, ainakaan kovin pahasti.

Viime viikko oli taas kerran kiireinen, aina tuntuu et ois kauheesti asioita hoidettavana, vaik munha pitäis lomailla täällä !
Mut sitä se on, ku oon kiltti suomalainen nii en voi kieltäytyä mistään hommista.
Ja viime viikolla oli jopa historian testi, mikä meni täysin penkin alle.

Viikon kohokohta oli ehottomasti viikonloppu.
Päätettii kamujen kas lähtee Afrikkalaisten opiskelijoiden järjestön järjestämällä matkalla.
Suurimpana puoleensa vetäjänä siinä varmaankin toimi fakta, että retki oli ilmanen, ainoastaan masu piti ruokkia omasta pussista, ja sehän ei täällä maksa juurikaan mitään.
Matkaan lähdettiin lauantaiaamuna klo 07.00.
Voitte kuvitella kuinka väsyny porukka oli !
Koko matka Birminghamiin meni oikeestaan nukkuessa, matkan pituus oli joku kolmisen tuntia eli joku 250 km, vähä ku kotoo Helsinkiin !
Saavuttiin ekana ( harhaanajojen jälkeen, on käsittämätöntä ettei näillä oo busseissa naveja ) Vulcan Parkiin.
Se sijaitsi korkeella nyppylän huipulla, ja sieltä oli tosi kauniit näkymät, nähtiin oikeestaan koko Birmingham !
Oli vaan vähä kurjaa, ettei meillä ollu mtn opasta nii ei oikeen saatu siitä paljon mitään irti.
Puiston keskellä kuitenkin kökötti mies pitäen kättään ylhäällä ja puisto oli kai muistomerkkinä metalliteollisuudelle.
jatkoimme matkaa ja selvisi, että loppupäivä olisi vapaata.
Suuntasimme ekana isoon ostoskeskukseen, jossa söimme ja sain jopa ostettua oikeeta suklaata, tosin, Godivan suklaa on täällä hemmetin kallista mut voin kertoo, et oli se sen arvosta.
Lounaan kruunasi tietysti McDonalds.
Olin siis viettäny päivälleen kolme kuukautta Jenkeissä ennen ku ekan kerran söin Mäkissä, mahtaako olla joku enkka ?
Täällä ei vaan oo Mäkkiä missään lähellä, ja ku oon pois täältä päässy nii oon aina halunnu syödä kunnon ruokaa jossain kunnon raflassa. :>
ostokset saatiin kumminkin tehtyä, ja lähdimme kohti hotellia.
Normaalisti tälläsillä reissuilla jotka on ilmasia, olettaa, et hotelli on joku ihan hirvee paikka.
Tällä kertaa asia oli toisin !
Hotelli oli aivan ihana, uima-altaat ja kaikki, tosin oli vähän kylmä ilma käydäkseen uimassa.
Sänky tuntu mukavan pehmeeltä verrattuna kampuksen sata vuotta vanhoihin patjoihin ja jopa teeveestä tuntu tulevan parempia ohjelmia.
Illalla kävimme illallisella, ja tarkoitus oli myös lähteä käymään kaupungilla mutta kaikki oli kumminkin niin väsyneitä, että päätettiin vaan hengata hotlalla.
Sunnuntaina syötiin ihana ja täyttävä aamiainen ja lähdettiin kohti Birminghamin ylpeyttä.
Civil Rights Institutea.
Kyseinen instituutti on jopa valittu joissain arvosteluissa kerhoon " One of the Museums You need to visit in USA ".
Museo siis kertoi sisällissodasta ja mustien asemasta.
Siellä saatiin nähdä, mitä rotusyrjintä on pahimmillaan.
Mustilla oli aikoinaan omat paikat bussissa, omat vesiautomaatit ja jopa luokkahuoneet oli ihan eri tasoa.
Välillä tuntu, että pitäis pyydellä jokaselta tummaihoselta ihmiseltä anteeks kaikkia niitä kauheuksia, mitä valkonen ihminen on tehny.
Museo pisti taas kerran järkeilemään asioita, ja jopa epäilemään, et onko asiat oikeesti ollu noin huonosti.
Kierros oli opettava, ja erittäin mielenkiintoinen.

Museon jälkeen lähdimme kotia kohti.
Kaikki olivat väsyneitä mutta silti ilosia.
Oli mukava tutustua paremmin Marokkolaisiin poikiin, koska tämän reissun tein ilman parhaimpia ystäviäni täällä.
Oon huomannu, et Marokolla ja Suomella on melko samanlainen huumorintaju !
Oli kyllä hauskaa.
Tosin, illallisella meinas mennä ruokahalu ku pojat ja Amany ( tyttö Israelista ) kerto miten he juhlii yhtä rukouspäiväänsä Eid : a.
Jokasessa perheessä uhrataan lammas.
Tapa millä se tehdään vähän ihmetytti.
Perheen isä vain viiltää lampaan kurkun auki ja antaa eläimen kuolla verenhukkaan.
Tämähän on tietty täysin outoa meille.
Jotenkin takana on silti hieno tarina koska lampaan lihasta 60% perheen tulee lahjoittaa köyhille, loput 40% saa pitää itse.
Ois se silti vaan outoa, jos meinki iskä alkais jotain lammasta takapihalla lahtaamaan ! :D

Muttamutta, nyt on taas uusi viikko ja uudet kujeet.
Toiv ehtisin sunnuntaina kirjottamaan uuden tarinan, sillä maanantaina lähden kohti konkreettista viidakkoa, New Yorkia. :>

Arrivederci !